22 - Taulu sign. Juhani Tarna

Öljyvärimaalaus levylle, koko kehyksineen 52x59cm.

"Kankaanpäässä 1937 syntynyt Juhani Tarna opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa ja Vapaassa Taidekoulussa 1956 - 1960 sekä Academie de la Grande Chaumieressä Pariisissa 1964.

Vapaan taidekoulun opettajana oli tuolloin Unto Pusa ja opettajakunnassa Sam Vanni (1956). He kuuluivat Prisma-ryhmään, joka korosti ohjelmattomuutta mutta oli kansainvälisesti orientoitunut. Koulun oppilaista Tor Arne, Erkki Hienonen, Kauko Hämäläinen ja Seppo Kärkkäinen muodostivat 1959 Ryhmä 4:n, se otti geometrisen abstraktismin ja nonfiguratiivisen taiteen ohjelmaansa.

Ryhmä 4:n nuorena aikalaisena myös Juhani Tarnaan vaikutti Pusan ja  Vannin innostava opetus ja luennot eurooppalaisesta modernismista, mm. Légerin, Vasarelyn, Pilletin ja Kandinskyn taiteesta.

Tarna oli jo varhain kiinnostunut populäärikulttuurin visuaalisuudesta ja etsinyt kokeiluilla uutta ilmaisua. Modernismista ja konkretismista tuli hänelle luonteva osa taiteellista työtä.

Juhani Tarnan varhainen avantgarde ja merkitys johdonmukaisena modernistina on saanut 2000-luvulla huomiota.

Tarna piti Vapaan taidekoulun aikana yhteyttä Kauko Räikkeeseen, Tarnan mukana tulivat Unto Pusan opetusmonisteet. Sinikka Räikkeen mukaan "Juhani oli Pusaa aivan täynnä".

Tullessaan syksyllä 1960  Ranskasta Tarna piti ensimmäisen puhtaasti abstraktia sommittelua käsitelleen kurssin Satakunnassa.

Räikkeen ja Tarnan ympärille syntyi 1950- ja 1960-luvun taitteessa Kankaanpään kolonia, kubismista ja konkretismista ammentavan abstrahoituvan taiteen saareke. Helsinki-keskeisen taide-elämän valtavirrassa nonfiguratismi eteni vielä verkkaisesti. Suhteellisen hiljaiselon päättymistä vauhditti informalismin samanaikainen murtautuminen ilmaisuun.

Juhani Tarna laati taidekoulun ensimmäisen opetussuunnitelman 1964. Tarna on Kankaanpään taidekoulun toinen perustaja (1965) yhdessä Kauko Räikkeen kanssa, ja hän toimi koulun johtajana 1973 - 1980. Tarna ja Räike loivat koulun modernin linjan, sillä on merkittävä asema modernismin laajenemisessa suomalaiseen taideilmaisuun.

___

Poptinen ja optinen taide tulivat meillä yleiseen tietoisuuteen 1960-luvulla. Varhaisista kokeiluistani ja töistäni johtuen kiinnostuin sotien jälkeisen populäärikulttuurin tuotteista. Vuoden 1950-paikkeilla, populäärikulttuurin jo vaikuttaessa, abstrakti taideilmaisu tuli varsinaisesti maahan ja suomalainen muotoilu nousi maailmanmaineeseen. Jo nuorena huomioni oli kiinnittynyt aikakauslehtien kaupunkikuviin, rakennuksiin, katujen vilinään, valoihin ja ihmisten hahmoihin.

Populäärikulttuurin levitessä innostuin siitä visuaalisesti, ajankuvana ja tyylinä. Piirsin itsekin sarjakuvaa, uusi musiikki ja elokuva tulivat tietoon.

Kesällä 1960 näin ensimmäisen kerran kineettisiä maalauksia alkuperäisinä, se tapahtui Pariisissa Denise Renén galleriassa. Teokset olivat Victor Vasalelyn mustavalkoisia viivatöitä vuosilta 1954 - 1956.  Sain madame Renéltä näyttelyluetteloita; Richard Mortenseniä, Nicolas Schöfferiä ja Victor Vasarelyä.

___

Juhani Tarna oli käynyt Pariisissa 1958 ja sai 1960 Vapaasta taidekoulusta valmistuessaan Sam Vannin Pariisin stipendin. Pusa ja Vanni koulun keskeisinä opettajina olivat pariisilaisen abstraktin taidekäsityksen merkittäviä välittäjiä.

Matkat mahdollistivat tutustumisen niiden taiteilijoiden tuotantoon, joiden esimerkkeihin Vapaan taidekoulun opetus tukeutui, samalla ne tarjosivat tilaisuuden omakohtaisille vaikutteille.

Tarnan ensimmäinen yksityisnäyttely taidesalonki Pinxissä  Helsingissä 1962 muodostui kompromissiksi geometrisen abstraktin ilmaisun ja nuorten taiteilijoiden keskuudessa levinneen informalismin välillä.

Porin teknillisen oppilaitoksen seinämaalauksen toteuttaminen 1966 merkitsi Tarnalle paluuta  geometriaan. Tämä Savuja-teos on uralla merkittävä, se kiinteytti taiteilijan käsitystä teoksesta osana tilaa ja arkkitehtuuria.

Kirjasessaan Tarkoituksellinen taide (1970) Juhani Tarna kiinnitti huomiota avantgarden ja pop-taiteen saavutuksiin. Tarna analysoi länsimaisen taiteen aineellisia ja ideologisia lähtökohtia, hänestä taiteen merkitys palautuu humanistiseen tarkoituksellisuuteen maailmassa olemisen tulkkina. Kuvataiteen tehtävä on säilyttää ihmisen suhde ympäristöönsä.

Tarna alkoi 1985 valtion kolmivuotisen apurahan turvin kehittää ideoitaan. Ilmaisua kantavaksi piirteeksi vakiintui läpinäkyvät maailmat, mikä on avannut hänen taiteensa ymmärtämistä.

Kerroksisuus mahdollistaa elämyksellisiä, emotionaalisia ja intuitiivisia merkityksiä. Kosmiset tilaelämykset näkyvät aikaisemmassakin tuotannossa mutta nyt taiteilija antaa niiden määrittää estetiikkaansa.

Myös värit ovat Juhani Tarnan taiteessa keskeisiä. 1970-lvuvulle taiteilijaa kiinnostivat värien kulööriset ominaisuudet, sen jälkeen valkoinen tuli avaruudellisena taustana esiin. Läpinäkyvyys on tärkeä tilallinen elementti, pintamuotojen aaltoviivakentät luovat värinää ja liikettä.

Kulöörisen ja kineettisen ajattelun vuorottelu ja vastakohtaisuus luonnehtivat myöhempiä teoksia. Uusi tuotanto on yleisväriltään heleää, ajoittain Tarna on palannut maanläheisiin sävyihin.

Juhani Tarnan laajaan tuotantoon sisältyy merkittäviä seinämaalauksia ja suuria julkisia teoksia. Keskeisiä töitä hallitsee kineettisyys, väreily ja tasojen vuorovaikutus. Moderni avaruudellinen ajattelu, käsitys taiteesta urbaanina arkkitehtuurina ja osana ihmisen tilallista miljöötä, saa tuotannossa ilmaisunsa."

(Lähde: http://vanha.kankaanpaa.fi/taidekoulu/tarna.htm)