Jätesäkistä löytyi aarre – ainutlaatuisia Kekkos-kuvia ja dokumentteja Kultarannan saunasta: ”Katsotko muuten, että viinat kuuluvat saunaurakkaan!”
Kuva: Kalle Parkkinen, Huutokauppahuone Aleksi
Julkaistu: 21.8. 21:31
Meklari Sami Taustila meni tyhjentämään kuolinpesää, jossa oli Urho Kekkosen lähiystäviin kuuluneen vuorineuvoksen arkistoja. Kappale presidentti-instituution historiaa ja malliesimerkki 1960-luvun hyvä veli -verkoston rahankeruuoperaatiosta pelastui viime hetkellä.
Lempääläläinen huutokauppayrittäjä, meklari Sami Taustila ei voi koskaan tietää, mitä vieraiden ihmisten jätesäkkejä tonkiessa osuu käteen.
Useimmiten arvotonta roskaa, mutta joskus, kun onni käy, myös jotain arvokkaampaa.
Se harvinaisempi vaihtoehto kävi toteen Valkeakosken suunnalla loppukeväästä. Kuolinpesän edustajalta soiton saanut Taustila meni paikalle, tutustui suvulle kuuluneesta kesäasunnosta pois tuotuun tavaraan – ja kysäisi, onko jotain heitetty roskiin.
Olihan sitä. Jotain papereita jätesäkkiin.
Jätesäkistä löytyi kansio, josta pilkotti kuvia ja papereita.
Kuva: Terho Vuorinen
Uteliaisuus on huutokauppa-alalla hyve. Niinpä Taustila lähti kaivelemaan säkkiä.
Kulahtanut, harmaa, pahvinen läppäkansio. Kannessa lyijykynällä kirjoitettuna Sauna-Seura ja alla merkintöjä KOP:n säästötilistä, rahasummia ja vuosiluku 1964.
Mitä lie? Mutta pitäähän sitä vilkaista sisälle.
– Kansiossa pilkotti pari tutun näköistä valokuvaa. Ajattelin ensin, että mistä nämä ovat, Taustila muistelee.
Uskomaton löytö saa hymyn Sami Taustilan huulille.
Kuva: Kalle Parkkinen
– Kiinnitin heti huomiota, että ne näyttivät enemmän yksityisiltä perhekuvilta kuin virallisilta lehdistökuvilta.
Vähän kuin perhekuviahan ne olivatkin. Ovathan veljet perhettä, ehkäpä siis myös ”hyvät veljet”.
Monissa kuvissa pääroolissa oli legendaarinen kalju, jonka nuorempaa polvea edustava Taustilakin tunnisti. Päälaki kuului tasavallan presidentti Urho Kekkoselle.
Moni halusi Kekkosen kanssa lauteille
IS:n tutkimusten jälkeen selvisi, että kansio oli vuorineuvos Ilmo Nurmelan (1903–74) kokoama. Nurmela oli työuransa huipulla vuosina 1957–68 Keskon pääjohtajana ja toimi lisäksi Suomen valtiovarainministerinä virkamieshallituksessa vuonna 1958.
Urho Kekkonen kahvittelee puutarhanäyttelyn avajaisissa syyskuussa 1959.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Nurmela kuului Kekkosen lähipiiriin. Ja hän tiesi hyvin myös sen, että moni muukin halusi kaveerata UKK:n kanssa. Ehkä jopa istua valtakunnan vaikutusvaltaisimman miehen vierellä saunan lauteilla.
Muttapa mutta. Saunomiseen liittyi ongelma. Tasavallan presidenttien käytössä vuodesta 1922 toimineen Kultarannan kesäasunnon kiinteistön sauna oli päässyt vuosien mittaan huonoon kuntoon.
Kekkosen kaltaiselle kovalle saunamiehelle asia oli arvatenkin kiusallinen. Semminkin, kun valtion tulo- ja menoarviossa esitetty 100 000 markan määräraha uuden saunan rakentamiseksi ei päässyt edes eduskuntakäsittelyyn saakka!
Kansiossa on muutamia kuvia, joiden henkilöt ovat vielä tunnistamatta. Keitä lie tässä iloisessa pöytäseurueessa presidentti Kekkosen lisäksi?
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Saatanan tunarit, saattoi joku ajatella. Näin siis toimivat Urkin, valtion päämiehen alamaiset!
Keskon pomo vetämään Sauna-Seuraa
Oli selvää, ettei asia voinut jäädä siihen. Joku, kuka lie, keksi, että Kultarannan uusi sauna rakennetaan yksityisellä rahalla. Taustilan löytämän kansion dokumenteista selviää se, että ”hyvä asia” pantiin alulle kenraalimajuri Kaarlo Leinosen järjestämässä tilaisuudessa.
Asiamieheksi ryhtyi Nurmela, joka hyödynsi suhteitaan ja alkoi kerätä rahaa tutuilta liikemiehiltä ja teollisuuspampuilta. Jätesäkistä löytyneen kansion ensimmäiset dokumentit ovat kirjeitä marraskuun 1963 lopulta.
Postia lähti joka suuntaan. Kirjeissään Nurmela valitteli, että silloinen laivalaiturin vieressä oleva sauna ”ei enää paikkansa eikä kuntonsa puolesta vastaa nykyaikaiselle suomalaiselle saunalle asetettavia vaatimuksia”.
– Kun Kultaranta uhkaa ensi kesäksikin jäädä ilman kunnollista saunaa, on herätetty kysymys tällaisen hankkimiseksi teollisuuden ja kaupan lahjana siten, että vähintään kymmenen näiden alojen yritystä lahjoittaisi tarkoitukseen kukin enintään 10 000 markkaa, Nurmela esitti.
Nurmela korosti saaneensa ajatukselle Tasavallan Presidentin hyväksynnän. Aaltosen Kenkätehtaalle Tampereelle lähettämässään kirjeessä Nurmela saattoi jo listata projektiin lupautuneita ”saunan rakentajia”: Vaasan Höyrymylly, Suomen Sokeri, Kesko (tietysti!), Huhtamäki-Yhtymä, Enso-Gutzeit...
Kesken kirjeen laadinnan Valkeakosken patruuna Juuso Walden mitä ilmeisimmin ilmoitti Ilmo Nurmelalle lähtevänsä rahoittamaan saunaa.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Kirjeen luonnoksessa on myös mustekynämerkintöjä. Yhtyneet Paperitehtaat yliviivattiin listalta, jossa oli mainittu niitä yrityksiä, joilta Nurmela ei ollut vielä tiedustellut tukea. Yhtyneiden toimitusjohtaja Juuso Waldenin nimi oli raapustettu tukea luvanneiden joukkoon ennen ensimmäisen kerjuukirjeen lopullista versiota.
Valmetilta ei rahaa herunut
Saunan rakentajia eli käytännössä suuryritysten nokkamiehiä ryhdyttiin jossain vaiheessa kutsumaan ”saunankastelijoiksi”. Rahoittajien lista kasvoi, vaikka jotkut, kuten G. A. Serlachius Oy, olisi rahan sijaan lahjoittanut mieluummin materiaalia.
– Näkisin kuitenkin mielihyvin, että toimitus meidän taholtamme tapahtuisi puuseppätuotteina tai laminaattilevyinä Kolhon-tehtailtamme, yhtiön toimitusjohtaja R. Erik Serlachius vastasi Nurmelan tiedusteluun.
Nurmela ymmärsi yskän, mutta vastauksessaan Serlachiukselle hän totesi, että ”jokseenkin kaikilla `jäsenillä´ olisi esitettävänä sama toivomus”. Nurmela korosti myös tavaralahjoituksiin liittyviä ongelmia.
– Minusta sitäpaitsi tuntuu, että melko paljon käytetty tapa lahjoittaa tavaraa ”verovapaasti” kohtaa vaikeuksia uuden liikevaihtoveron taholta, Nurmela muistutti.
Hieno otos Urho Kekkosesta mieliharrastuksensa parissa. Kuvauspaikka tuntematon.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Kaikki yritykset eivät taipuneet yllättävään keräykseen niin helposti. Valmet Oy:n toimitusjohtaja Aarne Härkönen valitteli joulukuun alussa 1963, että yhtiön hallitusneuvosto myöntää vuotuiset lahjoitusvarat aina keväisin, joten ”ne ovat tämän vuoden osalta jo kauan sitten loppuunkäytetyt”.
– Tulen ottamaan asian ensi tilassa esille johtoelimissämme ja palaan sen jälkeen asiaan, Härkönen kuitenkin lupasi Nurmelalle.
Tulosta ei tullut. Niinpä Valmetin nimi jäi pois lahjoittajien listalta – eikä Härköstä oletettavasti nähty Kultarannassa, kun saunan avajaisia päästiin lopulta viettämään.
Keskon arkkitehti Seppo Hytönen piirsi uuden saunan varsin nopeaan tahtiin tammikuussa 1964.
Kuva: Terho Vuorinen
Luodolla ei ole liejua
Mitä suuremmaksi joukko kasvoi, sitä pienemmäksi Nurmela arvioi yrityskohtaisen tukisumman jäävän. Pian tosin kävi selväksi, että rahaa tarvittiinkin enemmän.
Vuosi vaihtui 1964:ään, ja Nurmela lähetteli postia eri puolille Suomea kertoakseen ”väliaikatietoja” saunaprojektista.
– Rakentamista ovat hieman viivästyttäneet paitsi piirustusten laatiminen, myös papereiden virastokierros, jopa jonkin verran leuto talvikin, joka on pitänyt Naantalin jäät liian heikkoina kuorma-autolla ajettavaksi, Nurmela tiivisti tilanteen tammikuun lopulla ja lupasi töiden alkavan ”täydellä teholla ensi viikon alussa”
Tammikuussa 1964 Sauna-Seuran jäsenet saivat kuulla suunnitelmien muuttuneen.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Piirustuksiin viitattuaan Nurmela paljasti uutisen, joka kasvatti työmaan hintaa.
– Olimme joulujen välillä yhdessä Tasavallan presidentin, arkkitehdin, rakentajan ym. kanssa tarkastamassa saunan suunniteltua sijoituspaikkaa ja havaitsimme sen ilmansuunnan sekä rannan mataluuden ja liejuisuuden vuoksi erittäin huonoksi, Nurmela kirjoitti.
– Yhteisymmärryksessä UKK:n kanssa sauna päätettiin sen vuoksi rakentaa Kultarannan edustalla noin 60–70 m rannasta sijaitseville luodoille, joille johdetaan joko penger tai jalkasilta.
Tammikuun aikana Keskon kiinteistöosaston johtaja, arkkitehti Seppo Hytönen oli tarttunut toimeen ja laatinut uuden saunan rakennuspiirustukset. Työnsä Hytönen teki ilman palkkiota.
Kultarannan saunan työmaa pääsi vihdoin alkuun.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Osa rahoittajista oli kuullut suunnitelmien muuttumisesta jo tammikuun alkupuolella kuten Vakuutus Oy Sampon toimitusjohtaja Raino Raateelle Nurmela totesi Raateelle tammikuun alussa lähettämässään kirjeessä, että lopullinen kustannus tuleekin olemaan noin 120 000 markkaa.
Budjetin paisuminen ei pahemmin haitannut. Meni muutama päivä ja Raade vastasi. Sampo – tai ainakin sen pomo – ei ollut lainkaan pahoillaan siitä, että sai rakentaa löylyhuonetta Kekkoselle.
– Olen erittäin iloinen siitä, että olet hyväksynyt myöskin Sammon uuden seuran jäseneksi, Raade kirjoitti Nurmelalle ja ilmoitti, että ensimmäinen 5000 markan erä on saman tien maksettu KOP:n Katajanokan konttoriin.
15. tammikuuta 1964 Nurmelan tehtävä helpottui huomattavasti. Tuolloin Suomen Teollisuusliitto (jota ei pidä sotkea nykyiseen Teollisuusliittoon, SAK:n jäsenliittoon) antoi saunaprojektiin peräti 45 000 markan lahjoituksen.
Urho Kekkonen kesäasuntonsa Kultarannan edustalla.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Rahalla Kultarannan Sauna-Seuran jäseneksi
Tammikuun lopulla maksajia oli koossa 14. Viimeistään tässä vaiheessa Nurmela alkoi kutsumaan joukkoa Kultarannan Sauna-Seuraksi (KSS).
– Rakennuksen uuden sijoituspaikan ja sen vaatiman yhteyden johdosta alkuperäinen kustannusarvio hieman heittää. Kun kuitenkin KSS:n jäsenmäärä on noussut 16:een ja kun arkkitehti Hytönen ja insinööri Pitkänen eivät veloita töistään mitään, on jokseenkin varmaa, että lopullinen ”jäsenmaksu” ei tule ylittämään 8000 markkaa, Nurmela vakuutteli ilmeisesti kaikille osanottajille lähettämässään kirjeessä.
Nurmela totesi myös, että saunan rakentamisesta oman rakennustoimistonsa kautta vastaava ”vuorineuvos Veli Arvonen on luvannut hoitaa asian omakustannushintaan”.
Seurue Kultaranta III:n kannella. Ilmeisesti karanneen kalan pituutta esittelevän Urho Kekkosen lisäksi kuvassa ainakin pojanpoika Timo Kekkonen punaisessa paidassaan keskellä ja presidentin adjutantti Urpo Levo aurinkolasit päässään. Kuvan takana merkintä: ”Åseholmin reitillä 18.7.1968”.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Kirje sisälsi myös ehkä sen tärkeimmän tiedon. Rahoittajat saivat kutsun lauteille!
– Aikaisemmin mainitussa rakennuspaikan tarkastustilaisuudessa, joka päättyi Nesteen saunassa Naantalissa, Tasavallan Presidentti kutsui kaikki KSS:n jäsenet saunan vihkiäislöylyille kesäkuun 10 pnä 1964 klo 15. Vaikkakin aika käy täpäräksi ovat Hytönen, Pitkänen ja Arvonen luvanneet tehdä parhaansa, jotta saunan tuleva ensimmäinen haltija ei joutuisi peruuttamaan kutsuaan.
Vahvistukseksi Nurmela sisällytti kirjeeseen Hytösen laatimat piirustukset saunasta.
Kirjeensä lahjoittajille Nurmela aloitti usein sanaparilla, jolla on nykypäivänä hieman kyseenalainen maine: ”Hyvä veli...”. Tampellan toimitusjohtaja Johan Nykopp vastasi lyhyemmin: ”H. V.”, ja uskoi, että ”saunasta tulee loistopaikka”.
Kalastusseurue ja melkoinen vonkale. Kuka tietää, missä otettu ja keitä kuvassa presidentti Kekkosen lisäksi?
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
”Kerätyt rahat ovat lopussa”
Kevät olikin odottelun aikaa. Toukokuun alussa KSS-seuran jäsenet saivat vihdoin uutta tietoa postitse.
– Hyvä veli! Mieluisa velvollisuuteni on ilmoittaa sinulle, että Kultarannan saunan rakentaminen on mennyt suunnitelmien mukaisesti ja työt ovat jopa hieman edellä aikataulusta, Nurmela kirjoitti.
Kirjeen mukaan penger mantereelta saunalle maksoi noin 13 000 markkaa.
– Sauna on jo kolmisen viikkoa ollut vesikatossa ja maalaustyöt ovat käynnissä. Tarpeelliset kalustot on tilattu ja valmistunevat toukokuun kuluessa.
Urho Kekkonen hyväntuulisena kiven tai kannon päällä.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Homma siis kunnossa. Paitsi ei.
– Kaikkeen tähän miellyttävään liittyy kuitenkin se ikävä puoli, että kerätyt rahat ovat lopussa, ja uutta pitäisi saada. Rohkenen näin ollen pyytää sinua lähettämään entisellä osoitteella KSS-tili KOP Katajanokka 3000 mk, minkä – tietenkin tarpeellisin indeksi- ym. varauksin – toivon riittävän työn loppuun viemiseksi.
Avauslöylyn ajankohdasta pidetään kuitenkin kiinni. Tämän Kekkonen vahvisti Nurmelalle huhtikuun alussa.
Uusi kerjuukierros tuotti runsaassa viikossa 29 000 markkaa. Nurmela listasi tasavallan presidentin kansliaan rouva Brotherukselle lähettämässään kirjeessä maksajia. Dokumentin mukaan Asko-Upo maksoi ensin 5000 markkaa ja pian 3000 markkaa lisää.
Yksi kuvista, joista tunnistettu vain Kekkonen. Onko kuvan pikkupoika ja nuorehko nainen – ehkä pojan äiti – yhä elossa?
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Suomen Trikoo Oy:n toimitusjohtaja Hans Jensen oli yksi, joka järjesti saunatilille 3000 markkaa extraa – harmitellen samalla kohtaloaan.
– Mitä vihkiäistilaisuuteen tulee, on minun ikäväkseni todettava, että olen 9 –12/6 puheenjohtajana eräässä kansainvälisessä kongressissa Kööpenhaminassa, Jensen totesi kirjeessään Nurmelalle.
Karhukirjeitä ja vihkiäisten siirto
Mutta kaikki eivät laittaneetkaan lisärahaa saman tien. Niinpä Nurmela pisti uuden kirjekierroksen liikkeelle 21. toukokuuta. Nyt viesti oli jo suorempi.
– Kiitän niitä, jotka lähettivät rahat heti ja karhuan uudelleen niitä, jotka eivät vieläkään ole lähettäneet.
Kitkerässä karhukirjeessään Ilmo Nurmela ilmoittaa avauslöylyjen siirtyvän viikolla eteenpäin. 17. kesäkuuta 1964 oli juhannusviikon keskiviikko.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Nurmelan mukaan ”sauna alkaa olla suurin piirtein valmis”, mutta matkassa oli muitakin mutkia kuin rahojen loppuminen.
– Ainoastaan kalustot kuten saunan lauteet, pöydät, penkit ynnä astiastot ja liinavaatteet puuttuvat vielä, Nurmela totesi ja jatkoi.
– Nelin olisi kyllä kaikki saatu kuntoon määräpäivään mennessä, mutta asia on kuitenkin lykkääntynyt ja avajaiskylvyt alkavatkin vasta Urhon päivänä 17.6.1964 klo 15.00. Vahingosta vihastuneena lupaan lähettää avajaissuunnitelmia selostavan kirjeen aikanaan.
Pettymykseen oli muitakin syitä. Kirje päättyi kyyniseen sävyyn.
– Ehkä Sinua huvittaa tietää, että Rakennushallitus ei kehoituksista huolimatta ole saanut vedetyksi saunalle sähkövirtaa eikä TVH tehdyksi sitä 20–30 metrin pituista tietä, mikä olisi tarvittu nykyisen rantatien yhdistämiseksi saunalle johtavaan siltapenkereeseen. Eivät taida saadakaan.
Urho Kekkonen kyseli Ilmo Nurmelalta, ketä kaikkia saunan vihkiäisiin onkaan kutsuttu.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Kekkonen: ”Enhän minä tiedä”, keitä on kutsuttu
Itse avauslöylyt alkoivat jo kutkuttaa Kekkostakin. Toukokuun lopulla Kekkonen pyysi Nurmelalta vieraslistaa.
– Minulta joku kyselee, onko häntä kutsuttu. Enhän minä tiedä. On joskus kai lupailtu jne, presidentti kirjoitti vaikeaselkoisella käsialallaan, jonka IS:lle tulkitsi Kekkoseen erikoistunut historiantutkija Juhani Suomi.
Kultarannan sauna valmiina kesällä 1964.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Nurmela vastasi nopeasti ja liitti luettelon saunankastelijoista, ”joiden avulla sauna on saatu pystyyn”.
Rahalla tai työllä projektiin osallistuneiden lisäksi Nurmela muistutti Kekkoselle muista taustavaikuttajista. Listalla oli muun muassa pääministeri Reino Lehto, ”joka mukaan pääsemistään varmistaakseen tarjosi Nesteen tiloja mahdollista syömätilaisuutta varten”.
Ilmo Nurmelan luonnoksessa, ja ehkä lopulliseksikin jääneellä listalla on yhteensä 23 ”saunankastelijaa”, jotka panoksellaan mahdollistivat valtiolle lahjoitetun ja yhä Kultarannassa käytössä olevan saunan valmistumisen.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Oman maininnan sai myös korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ”Reiska, koska tällaistakaan tilaisuutta ei voi hoitaa ilman kunnon laulajaa”. Kyseessä oli tietysti Kekkosen ystäväpiiriin kuulunut Reino Kuuskoski.
– Kun tähän sitten vielä lasketaan itse Tasavallan Presidentti seurueineen, tullaan noin 30 henkeen, mikä tietysti yksityissaunassa on huikea luku, joskin on luultavaa, että kaikki kutsutut eivät parhaalla tahdollaankaan voi kutsua noudattaa, Nurmela pohti.
Katsotko muuten, että viinat kuuluvat saunaurakkaan!
Nurmela kertoi Kekkoselle menevänsä ”yhdessä Hytösen kanssa lauantaina Kultarantaan katsomaan katajakoukkujen ym. paikkoja”. Kirjeen lopussa Nurmela rohkeni pyytää jotain Kekkoselta itseltään:
– Katsotko muuten, että viinat kuuluvat saunaurakkaan!
Ilmo Nurmela kävi Kekkoselle lähettämässään kirjeessä läpi, keitä kaikkia sauna-avajaisiin pitäisi kutsua. Lopuksi Nurmela esitti kansakunnan päämiehelle vaatimattoman vihjeen tarjoiluihin liittyen.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Selvää oli se, ettei naisia kutsuttu mukaan. Sylvi Kekkosen kalenterissa oli tuona iltana vierailu Lahden kirjallisuusseminaarissa, mutta Urho lähti hetimiten kohti Naantalia, kunhan oli toiminut Tamminiemessä isäntänä Maailman lääkäriliiton hallituksen vierailun ajan.
Juhannusviikon keskiviikkona heitettyihin avajaislöylyihin suoraan liittyviä asiakirjoja kansiossa ei ole. Epäselvää muun muassa se, pääsikö esimerkiksi Jensen Suomen Trikoosta paikalle.
Pian olikin jälkipuinnin aika. Heti juhannuksen jälkeen maanantaina 22. kesäkuuta lähestyi osaa hyvä veli -verkostosta toivoen, ”että kaikki ovat jälleen hyvissä voimissa voidakseen myötämielisesti suhtautua jäljempänä seuraavaan esitykseen”.
Heti maaantaina juhannuksen jälkeen Ilmo Nurmela palautti seuran jäsenet maan pinnalle. Luonnokseen Nurmela kirjoitti aluksi urhoollinen, mutta viivasi toisen o-kirjaimen pois.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Tiesihän jokainen kirjeen saanut veli kirjeen idean. Rahaa oli kerätty tarkalleen 138 020,64 markkaa, mutta kokonaiskustannukset olivatkin nousseet yli 16 500 markkaa suuremmaksi eli 154 592,59 markkaan.
Hyväntahtoisuuttaa korostaen Nurmela patisti lisäsuorituksiin niitä 15 veljeä, jotka olivat maksaneet muita vähemmän.
– Kiitän Sinua ja firmaasi urhollisesta saunaharrastuksesta sekä toivotan molemmille hyvää kesää, Nurmela päätti karhukirjeensä.
Rahat loppuivat vielä kerran
Heinäkuun alussa oli laskuharjoituksen aika. Nurmela ynnäili projektin tuloja ja menoja Arvonen Oy:n ensimmäisen, maaliskuussa lähettämän 15 000 markan suuruisen laskun kääntöpuolelle.
Vuorineuvos Ilmo Nurmela piti omin käsin kirjanpitoa saunaprojektin tuloista ja menoista. Kovan työn jälkeen rahaa tuli tarpeeksi ja sauna saatiin maksettua.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Mutta vielä ilmeni pieni yllätys, sillä Arvonen Oy:n alkusyksystä lähettämä loppulasku oli vielä tämän jälkeen lähes tuhat markkaa Nurmelan olettamaa suurempi. Ei auttanut kuin pyytää vuorineuvos Arvosta tinkimään pyynnöstään.
– En millään konstilla ilkeä ruveta 16 arvovaltaiselta firmalta perimään muutaman kympin lisämaksua tätä Sinun laskuasi varten, varsinkin kun jo kerran olen ilmoittanut, että viimeinen kanto oli lopullinen. Uskoisin Sinun voivan tulkita erinäisiä veloituksiasi niin, että voit alentaa laskun loppusummaa markalla 972,87.
Arvonen suostui ja pudotti summaa syystä tai toisesta hieman enemmän, niin, että KSS:n KOP-tilille jäi lopulta 32,25 markkaa ylimääräistä. Jäännöksen Nurmela tilitti Tasavallan Presidentin kansliaan.
Loppusummat Nurmela tiivisti kansion viimeisimmässä kirjeessä 11. syyskuuta 1964. Kirje Sauna-Seuran jäsenille alkaa tyynnyttelevään sävyyn:
– Hyvä Veli! Olit tietenkin siinä uskossa, että Sinua ei enää vaivata Kultarannan saunan asioilla. Rauhoitu. En vaivaakaan muuten kuin lukemaan tämän kirjeen, eikä sekään ole tarpeen, ellei Sinua kiinnosta huostaani uskomiesi rahojen käyttö.
Raha-asiat olivat siis kunnossa. Kultarannan saunan ensimmäinen kesä ei kirjeen perusteella mennyt kuitenkaan ihan nappiin.
– Lienet tuskin kuullut, että saunan uuneja jotkut hieman moittivat ja että savusauna yritti jo kesällä palaakin. Uunit korjattiin, samoin tulipalon jäljet ja myös näistä aiheutuneet kustannukset sisältyvät urakoitsijan laskuun, Nurmela kirjoitti.
Kävihän siellä Sylvi Kekkonenkin (edessä vasemmalla), vaikka avajaisiltana harrastikin kirjallisuutta Lahdessa.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Sinne luodolle sauna kuitenkin saatiin, valtion omaisuudeksi lahjoitettiin – ja siellä se yhä seisoo. Ja oletettavasti jo sähköistettynäkin?
Kekkosen jälkeen isäntinä ovat toimineet Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari, Tarja Halonen ja uusimpana nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kekkoselle oli tärkeää, että Kultarannan saunassa ei politiikkaa puhuttu. Mikä lie tilanne nykyisin?
Tältä näytti Kultarannan saunan kiuas sen ensilöylyjen aikaan 1964.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Arkistonjohtaja: ”Aikamoinen paukku!”
Urho Kekkosen arkistoa johtava Pekka Lähteenkorva on tutustunut Taustilan löytämän kansion sisältöön. Lähteenkorvan mukaan löytöä voi kuvata aarteeksi.
– Aikamoinen paukkuhan tämä on! Ei ole Suomessa montaa kertaa presidenteille saunaa tehty. On upeaa, että Taustila on ymmärtänyt asiakirjojen arvon. Pitää nostaa hänelle hattua, Lähteenkorva kiittelee.
Taustilan käsiin osunut kansio antaa hyvän ja elävän kuvan siitä, miten asioita Kekkosen lähipiirissä aikanaan junailtiin. Taustila suunnitteli ensin huutokauppaavansa kansion omistamassaan Huutokauppahuone Aleksissa Lempäälässä lauantaina, mutta muutti mieltään.
Meklari Sami Taustila ja kaikki jätesäkistä löytyneet dokumentit Huutokauppahuone Aleksin pöydällä.
Kuva: Kalle Parkkinen
– Kansion rahallinen arvo ei varmastikaan ole suuri, mutta historiallinen arvo sen sijaan on. Olen valmis lahjoittamaan kansion sellaiselle taholle, joka pitää siitä huolta.
Tipalla siis oli, etteivät monet harvinaiset valokuvat ja saunadokumenttien myötä palanen presidentti-instituution historiaa kadonnut lopullisesti. Taustila toivookin esimerkiksi kuolinpesiä tyhjentäviltä tehtävässään malttia.
– Ihmiset ajattelevat usein, että he kyllä tunnistavat arvotavaran itse, mutta tietämys ei sitten riitäkään. Minä tulen mielelläni ilmaiseksi katsomaan, ettei mitään arvokasta heitetä roskiin, Taustila summaa tarinan opetuksen.
Aarre on pelastettu ja löytänee paikkaan, jossa sen päälle ymmärretään.
Kuva: Terho Vuorine
Kansiossa oli myös talvisia kuvia. Hiihtävä Kekkonen tapasi metsurin, mutta kenet ja missä?
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi.
Urho Kekkonen puuveneessä. Mihin tapahtumaan kuva liittyneekään?
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Kuka olisi arvannut, mitä tällainen jätesäkistä löytynyt kulahtanut kansio piti sisällään?
Kuva: Terho Vuorinen
Muokattu lauantaina kello 11.36: Urpo Levon titteliksi korjattu presidentin adjutantti, eurot korjattu kolme kertaa markoiksi.
Kovan työn tehnyt vuorineuvos Nurmela sai tietysti Kekkoselta myös henkilökohtaisen kutsun Kultarannan saunan ensilöylyihin.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Keräysurakan päätteksi kassaan jäi yli 30 markkaa.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Kekkonen nautiskeli merellä olosta Kultaranta III -aluksella. Kuka tunnistaa seuralaisena olleen naisen?
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi
Urho Kekkonen ja Kultaranta III -alus.
Kuva: Huutokauppahuone Aleksi